maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kun maailmanvalloitus ei riitä

Yksi masentavimmista tunteista on sen tiedostaminen, että kaikki mahdollinen käsillä oleva on tutkittu. Paitsi valtamerten pohjat, mutta en pidä sitä relevanttina tai kiinnostavana, sillä kalat kakkaa veteen. Tosi kivaa mennä dyykkailemaan miljardin vuoden pökäleisiin.

Zheng-Hestä Kolumbukseen, meret on seilattu ja mantereet kartoitettu. 1900-luvun alussa Roald Amundsen ja Ernest Shackletonkin menivät ja löysivät vittumaisimman tylsimmät paikat, maapallon navat. Suurten löytöretkien aika on ohi.

Mitä jää jäljelle toivottomalle taivaanrannanmaalarille? -Avaruus

Nyt tosin kyse oli siitä mitä on käsillä ja ihmiskunnalla ei ole vielä pitkään aikaan, ehkei koskaan, tarvittavaa teknologiaa avaruuden valloittamiseen. Lähimmälle tähdelle, Proxima Centauriin on matkaa yli neljä valovuotta. Se on 249 375 000 000-kertaa Tampereen ja Turun välinen etäisyys.

Toivoa pimeyteen luo Mars One -projekti, jonka tavoite on Marsin maankaltaistaminen. Vapaaehtoisten eliitti lähetetään tarvikkeiden kera punaiselle planeetalle. Koko projekti rahoitetaan, milläpä muullakaan kuin tv-tuloilla. Marsin maankaltaistamisesta tehdään tosi-tv:tä, Viidakon Tähtösten ja Jersey Shoren jälkeen mediapomot ovat vihdoinkin oikealla suunnalla.

Toisaalta Marskin on jo tutkittu ja nähty, todettu kylmänkalseaksi paikaksi. Koko haaveilun tarkoituksena oli avaruuden tutkiminen, kenties mullistavien löytyjen tekeminen, ei uudeksi tv-julkimoksi ryhtyminen ja jo tutkittujen paikkojen tsiigailu.

Niin masentavaa kuin se onkin, avaruusmatkailuun tarvittavaa teknologiaa on ollut käsillä jo vuosikymmeniä, mutta se ei yksinkertaisesti ole vielä tarpeeksi tehokasta. Jos matkaan lähdettäisiin nyt, 1000 vuotta matkustusta syväjäässä ja tulevaisuuden rikkaat lapset kurvaisivat ohi isin maksamilla madonreikävempeleillä.

Ei tässä auta kuin lähteä ulos, katsoa johonkin kauas, miettiä  tätä tapahtumaa..Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.

1 kommentti: